Allianssimallin määritelmää menee jotakuinkin näin: Allianssimalli on yhteistoiminnallinen hankemuoto, jossa tilaaja, suunnittelijat ja urakoitsijat muodostavat yhteisen organisaation haastavien rakennushankkeiden toteuttamiseen. Osapuolet jakavat hankkeen riskit, hyödyt ja päätöksenteon sekä sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin, mikä edistää avoimuutta, innovaatioita ja kustannustehokkuutta.
Keski-Uudenmaan hyvinvointialue (Keusote) suunnittelee vanhustenhoitoon allianssimallia, jota on totuttu näkemään lähinnä suurissa infra- ja rakennushankkeissa. Ajatus kuulostaa paperilla houkuttelevalta: tilaaja ja palveluntuottaja jakavat riskit ja hyödyt, toimivat “samassa veneessä” ja hakevat yhdessä tehokkaampia ratkaisuja. Mutta mitä tapahtuu, kun mallia sovelletaan hoivaan – ihmisten arkeen, ei betonin valamiseen?
Allianssimallin keskeinen piirre on yhteinen taloudellinen intressi. Palveluntuottajana toimiva yritys tavoittelee voittoa, mikä on sen toiminnan perusta. Tämä ei sinänsä ole ongelma, mutta se muuttaa dynamiikkaa: kustannusten alentaminen on nopein tapa kasvattaa katetta. Vanhustenhoidossa kustannukset ovat pääosin henkilöstöä – aikaa, kohtaamista ja hoivaa. Kun niistä säästetään, säästetään helposti juuri siitä, mikä määrittää palvelun laadun.
Kilpailutuksen seuraukset eivät siis ole vain hallinnollisia, vaan konkreettisia. Jos allianssi rakentuu oletukselle, että molemmat osapuolet voittavat tehokkuuden kautta, syntyy helposti paine tulkita “tehokkuus” kapeasti. Hoivassa tehokkuus ei kuitenkaan ole sama asia kuin teollisuudessa. Se ei ole pelkkää kustannusta per asiakas, vaan myös sitä, kuinka moni saa oikea-aikaista, inhimillistä ja turvallista hoitoa.
Nykytilanteessa tilaaja – hyvinvointialue – kantaa viime kädessä vastuun. Lainsäädännön perusteluissa voidaan kirjata riskien jakautuvan puoliksi, mutta käytännössä vastuu ei ole jaettavissa samalla tavalla. Jos hoiva epäonnistuu, julkinen valta vastaa. Yritys voi vetäytyä, sopimus voidaan purkaa, mutta vanhusten arki jatkuu – ja sen järjestäminen jää joka tapauksessa julkiselle.
Millainen kannustin tilaajalle pitäisi luoda?
Nykyisessä keskustelussa puhutaan paljon palveluntuottajan “porkkanoista” – bonuksista, jos kustannukset alittuvat tai tavoitteet ylittyvät. Vähemmälle huomiolle jää tilaajan kannustin toimia pitkäjänteisesti ja laadun näkökulmasta. Lainsäädännön lähtökohta on, että julkisen toimijan tulee turvata palveluiden laatu ja saatavuus. Mutta allianssimallissa tätä voisi vahvistaa konkreettisella mekanismilla: tilaajalle syntyisi hyöty vain silloin, kun laatu- ja vaikuttavuusmittarit täyttyvät – ei pelkästään silloin, kun kustannukset laskevat.
Tällainen “pieni porkkana” voisi olla esimerkiksi se, että syntyneitä säästöjä ei automaattisesti leikata pois seuraavassa budjetissa, vaan osa niistä palautuu palvelujärjestelmään. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että hyvinvointialue voisi investoida säästöjä henkilöstöön, ennaltaehkäisyyn tai palveluiden kehittämiseen. Näin tilaajalla olisi todellinen kannustin tavoitella muutakin kuin lyhyen aikavälin säästöjä.
Toinen vaihtoehto on sitoa allianssin onnistuminen vahvasti laatuun: asiakastyytyväisyyteen, henkilöstön pysyvyyteen ja hoidon vaikuttavuuteen. Ilman tätä riski on ilmeinen – kustannukset kyllä laskevat, mutta samalla hoivan taso hiipii alaspäin. Ja kun näin käy, julkinen tilaaja joutuu paikkaamaan seuraukset.
Onko siis vaarana, että hoiva heikkenee hyvinvointialueen panostuksesta huolimatta?
Vastaus on: voi olla. Ei siksi, että allianssimalli olisi lähtökohtaisesti väärä, vaan siksi, että sen logiikka ei suoraan istu hoivatyön todellisuuteen. Jos mallia sovelletaan ilman riittävän vahvoja laatukriteerejä ja oikein kohdennettuja kannustimia, se voi johtaa juuri siihen, mitä sen piti estää – laadun heikkenemiseen kustannustehokkuuden nimissä.
Allianssi voi parhaimmillaan lisätä yhteistyötä ja vähentää vastakkainasettelua. Mutta se ei saa hämärtää sitä perusasiaa, että vanhustenhoito ei ole projekti vaan jatkuva, inhimillinen palvelu. Vastuu siitä ei katoa sopimusrakenteisiin.
Lopulta kysymys ei ole mallista, vaan siitä, mitä mitataan ja mitä palkitaan. Jos palkitaan säästöjä, saadaan säästöjä. Jos palkitaan hyvää hoivaa, sitä myös syntyy.
Kirjoittajat Kyösti Lehtonen ja Maila Tikkanen