Kysymys liittyy käytännössä digipalveluiden saavutettavuuteen ja digitaaliseen eriarvoisuuteen kunnassa. Palvelumuotoiluilla ja politiikkaratkaisuilla pyritään ratkaisemaan, miten huomioidaan digipalvelujen ulkopuolelle jäävät. Tilastollisella arvioinnoilla pyritään arvioimaan, kuinka suuri osa väestöstä voi realistisesti jäädä digipalveluiden ulkopuolelle ikärakenteen, osaamisen tai kyvykkyyden perusteella. Luottamus digitaaliseen turvallisuuteen on jatkuvasti heikentynyt.
Laki velvoittaa viranomaisia opastamaan tarjoamiensa sähköisten palvelujen käytössä. Käytännössä moni joutuu silti setvimään digiasiansa yksin tai etsimään apua muilta käyttäjiltä. Monelta puuttuvat sähköiset pankkitunnukset ja jopa virallinen henkilöllisyystodistus. Noin 1.1 miljoonalla suomalaisella ei ole lainkaan voimassa olevaa passia tai henkilökorttia, joka tarvitaan muun muassa pankkitunnuksien saamiseksi.
Tuusulassa odotetaan, että suurin muutos on “silver tsunami” eli 75+ -ikäisten nopea kasvu. Tämä tarkoittaa, että kotihoidon kysyntä kasvaa, palveluasumisen tarve kasvaa sekä muistisairauksien määrä kasvaa.
Tilastollinen näkökulma
Suomessa digitaalinen syrjäytyminen korreloi voimakkaasti iän kanssa. Karkeat tutkimusperusteiset arviot digipalvelujen käyttötaidoista: Ikäryhmissä 18–64 lähes kaikki käyttävät, 65–74 suurin osa käyttää ja 75+ merkittävä osa ei käytä digipalveluja.
Tutkimusten mukaan Suomessa 65–74 v noin 10–20 % ja 75+ noin 40–60 % ei käytä digipalveluja. Tuusulassa yli 65-vuotiaita on yhteensä n. 7 200 asukasta, joka on kunnan väkiluvusta 17 %. Digipalvelujen ulkopuolella todennäköisesti jäämässä 1 700–2 600 henkilöä (4–6 %), arvio perustuu Suomen digitaitotutkimuksiin. Tämä ryhmä käyttää usein paljon kunnan palveluja, joten heidän huomioiminen on palvelujen legitimiteetin kannalta tärkeää.
Palvelumuotoilun näkökulma
Digipalvelujen yleistyessä ongelma ei ole vain ikä, vaan digitaitojen, välineiden ja motivaation yhdistelmä. Tyypillisesti riskiryhmiä ovat ikääntyneet, osa maahanmuuttajista, osa pitkäaikaistyöttömistä, osa neurokirjon tai toimintarajoitteiden ryhmistä sekä osa pienituloisista.
Toivottavasti tulevaisuuden Tuusulassa digipalvelu ei ole ainoa asiointirajapinta. Rinnalla tulee säilyttää vähintäänkin vaihtoehtoina puhelinpalvelu, fyysinen palvelupiste, liikkuvat palvelut (esim. kirjastoauto) ja asiointiapu palvelupisteessä.
Tuusulan kannattaa panostaa digitukeen, joka voisi olla laitteiden käyttöopastusta, vahvan tunnistautumisen opastusta, lomakkeiden täyttöapua ja muuta, joustavaa tukea digipalveluiden käyttämiseen. Tämä on myös kustannustehokas ratkaisu, koska se siirtää lisää käyttäjiä digikanavaan, jotka muuten olisivat sen ulkopuolella.
Kun digipalvelu ei ole realistinen vaihtoehto, kunnan kannattaa pyrkiä vaikuttamaan siihen, että omaiset voivat asioida puolesta sekä hankkia ajoissa valtakirja / Suomi.fi-valtuudet, joiden hankkimiseen kunnan palveluohjaaja tai sosiaalipalvelu auttaa. Tämä on erityisen tärkeää yli 80-vuotiaiden ja muistisairaiden kohdalla. Tälläkin näkökulmalla on omat haasteensa, luottamuksen säilyminen tässäkin tukimuodossa.
Kirjoittaja Kyösti Lehtonen
Tarkastuslautakunnan jäsen (sd.) ja Pohjois-Tuusulan Demarit ry:n puheenjohtaja
Lue lisää – pohdinnan taustaa:
Itä-Suomen Yliopiston tutkimusartikkeli 2025 Katso tästä artikkeli
Tuusulan kunnan Digiohjelma, kunnanhallitus 23.2.2026 § 60 Katso tästä ohjelma
Digi ja Väestötietoviraston Digiturvabarometri 2025 Katso tästä barometri
Digi ja Väestötietoviraston Digitaitoraportti 2023 Katso tästä raportti